29.11.2008 - pallomaha
Elo mahapallon kanssa on edennyt tosi hyvin - minä syön ja maha kasvaa napakassa pyöreässä etupaketissa, sellaisessa jota vanha kansa kuvailisi selvästi pojan merkiksi. Viisi viikkoa laskettuun aikaan, ja perusasiat alkavat olla valmiina, olemme saaneet melkein kaiken käytettynä lahjaksi tai lainaksi. Ja vasta konkreettiset tavarat ovat tehneet omillekin aivoille selväksi sen, että kolmas ihminenhän tänne on tulossa, ja että ei tätä mahan kasvatusta ja hytkymisen seurantaa jatku loputtomiin.
Life with the belly-ball has progressed very well - I get to eat and the belly gets to grow compact and front loaded, what many would say is the sign of expecting a boy. With five weeks to go we have all the basics set up - most of them second hand gifts or loans. And it really is only through the stuff that my baby brain has come to realise that there's really going to be a third person here soon, and it's not just about growing belly and watching it kick and wiggle for ever.
Kissoista on pelkkää iloa. Pitävät seuraa toisilleen, nukkuvat yhteisessä mytyssä peiton alla tai päällä, painivat kuin pienet pirut mutta silti hakeutuvat välillä meidänkin seuraan ja syliin. Tämä pienempi on kovaääninen ja miukuu säälittävästi aina kun isoveli on hukassa ja olo yksinäinen. Ja isoveli tulee paikalle, ei ihan niin salamana kuin ennen, mutta tulee kuitenkin. Ja nuolee pienemmän tuuheampaa turkkia niin huolellisesti, että karvapalloja äkistellään melkein joka yö.
The cats are a ton of fun. They keep each other company, sleep in a bundle on or under a blanket , wrestle each other like they're possessed, but still occasionaly run up to us, seeking our company and a spot on our laps. The smaller one is a vocal one, mewing pitifully when he's feeling lonely and can't find his big brother. And big brother will come and find him, maybe not as immediately as in the beginning, but soon enough. And then licks the little fuzzy one so thoroughly that he's hacking up furballs almost every night.
Uudella kameralla saa kissoista paaaaaaljon parempia kuvia kuin ennen. Hyvä kamera tuleekin kohta ihan tarpeeseen....
The new camera takes much better cat pictures than the old one. I imagine it will come in useful soon...
Life with the belly-ball has progressed very well - I get to eat and the belly gets to grow compact and front loaded, what many would say is the sign of expecting a boy. With five weeks to go we have all the basics set up - most of them second hand gifts or loans. And it really is only through the stuff that my baby brain has come to realise that there's really going to be a third person here soon, and it's not just about growing belly and watching it kick and wiggle for ever.
Kissoista on pelkkää iloa. Pitävät seuraa toisilleen, nukkuvat yhteisessä mytyssä peiton alla tai päällä, painivat kuin pienet pirut mutta silti hakeutuvat välillä meidänkin seuraan ja syliin. Tämä pienempi on kovaääninen ja miukuu säälittävästi aina kun isoveli on hukassa ja olo yksinäinen. Ja isoveli tulee paikalle, ei ihan niin salamana kuin ennen, mutta tulee kuitenkin. Ja nuolee pienemmän tuuheampaa turkkia niin huolellisesti, että karvapalloja äkistellään melkein joka yö.
The cats are a ton of fun. They keep each other company, sleep in a bundle on or under a blanket , wrestle each other like they're possessed, but still occasionaly run up to us, seeking our company and a spot on our laps. The smaller one is a vocal one, mewing pitifully when he's feeling lonely and can't find his big brother. And big brother will come and find him, maybe not as immediately as in the beginning, but soon enough. And then licks the little fuzzy one so thoroughly that he's hacking up furballs almost every night.
Uudella kameralla saa kissoista paaaaaaljon parempia kuvia kuin ennen. Hyvä kamera tuleekin kohta ihan tarpeeseen....
The new camera takes much better cat pictures than the old one. I imagine it will come in useful soon...
posted by katja at 08:28
0 Comments:
Post a Comment
<< Home