12.5.2007 - rautalangasta

Kadun toisella puolella oli ennen tyhjä tontti, jossa Karo tykkäsi käydä. Nyt se on aidattu, ja tontin vieressä olleet hökkelit ja vanhat talot on pistetty säleiksi. Tilalle rakennetaan uusia rivitaloja ja paritaloja. Jo oli aikakin! Karoa tosin hieman harmittaa niityn menetys. Toisaalta hyväkin - niityllä kasvoi jotain villikauraa, jonka vihneisillä siemenillä oli paha taipumut tarttua turkkiin ja joutua korviin tai nenään.

Across the street from us there used to be this empty lot, that Karo liked. Now it has been fenced, and the shacks and shambled apartments from next door have been smashed into bits. they are planning to construct new condos and townhomes instead - fantastic! Karo is a bit disappointed to lose her meadow, tho it is sort of good, too: the foxtails of the grasses that grew there had the habit of getting stuck in fur, and getting into noses and ears.



Tänään oli sitten kirpputoripäivä. Löysimmekin lopulta jotain tarpeellista: 12 kilon punnukset. Niillä äsken ankkuroimme kissan pesän vähän tukevammin. Nyt kun Roscoe on vähän kasvanut, koko höskä heilahtaa kun kissa loikkaa sohvalta pesän päälle. Vaan eipä enää. Samalla reissulla osuimme myytävänä olevan talon kohdalle. Pyyntihinta on 1.17 milliä. Hetken mietimme summaa ja sen suuruutta, ja sitten keksimme konkreettisen tavan ajatella talon hintaa: talon pinta-ala pitää päällystää 50 taalan seteleillä. Hirveä summa rahaa, mutta ainakin jotenkin käsitettävissä.



Today was a garage sale day. We found something useful, two 25 pound weights. We used them to anchor down the cat hive better. Now that Roscoe is getting bigger, the whole things takes a swing when he leaps on to it. On the same walk we saw another house for sale. The asking price was 1.17 mil. For a while we gawked at the magnitude until we found a very concrete way to think about the cost: just cover the area with 50 dollar bills. A huge amount, but at least now somehow comprehensible.



Ei olla taloa ostamassa, muuten.
Not house hunting, by the way.
:)