19.9.2005 - mistä rukiit ranteeseen?
Eilen päätimme ottaa kuntoilun tosissaan ja menimme kunnon seinäkiipeilypaikkaan. Halli oli valtava ja vakuuttava. Vietimme tunnin verran mönkimällä seinillä ilman köysiä. Yosemiten kiipeily ei ollut juurikaan parantanut otevoimaa, joten vaikeaa oli. Liityimme lopulta jäseniksi ja menemme huomenna verestämään köysitaitoja.
Yesterday we became better people. We decided to go and check out some climbing walls - what a place! we spent about an hour bouldering (without ropes) and I found that what little I had done at Yosemite had not really improved my ability. It was hard. We finally became members and tomorrow we have a refresher course on belaying.
Käsivarret pökkelöinä kävin tänään koesoitossa erääseen orkesteriin. Etukäteen olin jo melko varma, että en täytä valintakriteerejä, mutta kävin silti tekemässä parhaani. Grillasivat mua oikein erityisesti, skaaloja ja jousitekniikkaa ja nuotistalukua. Ilmioittavat jossain vaiheessa. Kaikki jännitys iski tälläkertaa jousikäteen. Toivotaan parasta, mitä se minun kannaltani sitten onkaan, mene ja tiedä.
With my arms the numb and achy chopsticks they were, I auditioned for an orchestra tonight. I went there knowing that I quite likely was not up to their standars, but still went there and did my best. They gave me some extra heat, scales and bow technique and sight reading. They will finally let me know what they decide. This time all the nervousness seemed to be in the bow hand. Oh well. Lets hope for the best, whatever that may be for me.
Yesterday we became better people. We decided to go and check out some climbing walls - what a place! we spent about an hour bouldering (without ropes) and I found that what little I had done at Yosemite had not really improved my ability. It was hard. We finally became members and tomorrow we have a refresher course on belaying.
Käsivarret pökkelöinä kävin tänään koesoitossa erääseen orkesteriin. Etukäteen olin jo melko varma, että en täytä valintakriteerejä, mutta kävin silti tekemässä parhaani. Grillasivat mua oikein erityisesti, skaaloja ja jousitekniikkaa ja nuotistalukua. Ilmioittavat jossain vaiheessa. Kaikki jännitys iski tälläkertaa jousikäteen. Toivotaan parasta, mitä se minun kannaltani sitten onkaan, mene ja tiedä.
With my arms the numb and achy chopsticks they were, I auditioned for an orchestra tonight. I went there knowing that I quite likely was not up to their standars, but still went there and did my best. They gave me some extra heat, scales and bow technique and sight reading. They will finally let me know what they decide. This time all the nervousness seemed to be in the bow hand. Oh well. Lets hope for the best, whatever that may be for me.
Comments