6.7.2005 - vääjäämättä

16 päivää siitä, kun kävimme maistraatissa anomassa minulle oleskelulupaa (sitä, mitä green cardiksi sanotaan) olin haastattelussani. Olin kuvitellut, että haastattelu on kuin työhaastattelu: tärkeännäköinen henkilö, tai ehkä kaksi, selaa papereitasi ja kysyy sitten pirullisia kysymyksiä. Olin teettänyt hääkuvia, kopioinut kaikki paperit ainakin yhteen kertaan varakappaleiksi ja juossut vielä hakemassa maistraatista aivan uusimman virkatodistuksen. Papereita oli pinkassani viitisen senttiä, kun mukana oli kaikki mahdolliset lippulaput ja terveystodistukset. Eipä niitä tarvittu. Olimme siellä kuin KELAn luukulla tai rautatieasemalla: pienessä huoneessa oli kolme luukkua ja räppänät, joista paperit saattoi ujuttaa läpi virkailijalle samalla kun yritti kuulla mitä virkailija sanoi ja vastailla älykkäästi kaiken älämölön keskellä. No, ei ollut ihmeellinen tentti ja mulla oli kaikki reerassa. Sain viisumini odottaessa. Teki mieli juosta ja loikkia kun pääsin pois konsulaatista, ja niin teinkin, kuin heikkopäinen jänis. Mielessäni kirjoitin moneen kertaan kiitoskortteja kaikille niille, joiden reipas toiminta kesäajalla oli taannut minulle viisumin noin sukkelassa aikataulussa: sille lääkärille ja konsulaatin virkailijalle nyt ainakin.

Illalla Anna-Mari tuli maalaamaan sinistä seinää loppuun. Siellä oli joitakin kuvioita keskeneräisinä, ja saimme ne valmiiksi. Taisin hänelle jo höyrytä, mitä kaikkea tämä viisumin näin äkillinen saapuminen teettääkään: lipunvarauksia, vuokralaisen etsintää, tavaroiden lajittelua jne. Perjantaina aloitin päivän etsimällä vaihtoehtoja Karon matkustamiseen. Kävi ilmi, että amerikkalaiset lentoyhtiöt eivät huoli koiria koneeseen tähän vuodenaikaan. Lopulta marssin Arean toimistoon, jossa sainkin varaukset sekä itselleni että Karolle haluamanamme päivänä Lufthansalla Munchenin kautta San Franciscoon. Lähtö odottaa meitä 20. päivä - siihen on tasan kaksi viikkoa.

Viikonloppuna kävi muutamia kämpänkatsastajia: lauantaina ja sunnuntainakin. Ehdin viikonloppuna kyllä tervehtiä paljon muitakin tuttuja, kun olen työkaverini autolla saanut ajella (mikä mäihä!). Vuokralaisten suhteen ei vieläkään ole tärpännyt, vaikka uusiakin katsojia on käynyt katsomassa paikkaa. Huomenna taas yksi. Toivottavasti alkaa tärpätä. Muuten seuraava vaihtoehto on ilmoitus Hesarissa. Tai sitten löytyy joku syksyksi ja keväällä ollut vuokralainen voi tulla tänne takaisin. Ottaisin hänet mielelläni.

Aika se vain kuluu. Kaksi viikkoa tuntuu piiiiitkältä ja sitten aivan hirmu lyhyeltä. Perjantaina pakkaan sohvan ja muutaman muun huonekalun Markukselle ja Ellulle heidän uuteen kotoonsa Turkuun. Ehkä muiden tavaroiden kohdalta pidän yhdistetyn läksiäiset ja kirpputorin...

Toinenkin seinä tuli maalattua, maalarinvalkoiseksi. Huomenna on pyykkipäivä. Ja jos ilmat pitää, mennään maauimalaan Tepon, Marin ja Onnin kanssa.

Miten oudolta kaikki tuntuukaan... kun tätä on odottanut niin kauan. Brian muutti amerikkaan lähes vuosi sitten: elokuun 17. päivä... miten siitä voikin olla niin pitkä aika. Ja nyt vihdoin lähtö on niin lähellä että voi käyttää sormia ja varpaita päivien laskemiseen. Työhaastattelu on sovittu jo elokuun toiselle. Onhan jotain kivaa mitä odottaa... :)

Very short, sorry. In a remarkable 16 days I got my residence permit. In my mind I have written a dozen thank you notes to the doctor and the consulate officer that made everything work so fast for me. The next steps have been getting tickets for Karo and me (this despite the season and embargos on live animal transport on US carriers), now on Lufthansa via Munich to San Francisco. The last taks is finding a tenant - a few interested people, but none that have actually taken it yet. I am offloading some furniture to Markus and Ellu´s new lovenest in Turku. We shall see what happens to the rest. Meanwhile there has also been some wall painting jobs, some general tidying up, and some social life. How odd, finally, to be ready to go. I mean really really ready to go. It has been almost a year since Brian moved to the US. I have made a job interview appointment for the 2nd of August. Something to look forward to... :)

Comments

Popular posts from this blog

11.8.2008 - Tyttöenergian uudet ulottuvuudet

30.4.2006 - vappua!

Winter -- the second best day of the year