22.5.2005 - silliä ja ylämäkeä
Perjantaina juhlistin viikonloppua ja kesäisiä ilmoja. Inspiraatio lähti liikkeelle siitä, että löysin erikoistorilta purkillisen suomalaista matjes-silliä ja pieniä, uudenpuoleisia perunoita. Naapuri on kasvattanut myös tillipensaan - joten aineet olivat kasassa. Perjantaina istuimme ruokalautasten kanssa etuportaalle ja korkkasin sillipurkin. Kerran kesässä! Perunat eivät olleet ihan suomalaisia makoisia juhannusperunoita, mutta muuten ei voinut valittaa. Silli oli oivallista!
The warm summer weather and the happy coincidence of finding finnish pickled herring gave cause to a midsummer picnic dinner out on the front step. Brian does not care for this kind of cuisine, but once a summer I will enjoy new potatoes and pickled herring with butter and fresh dill. The potatoes were not quite up to the flavourful standard of the Finnish midsummer fare, but i will definitely not complain.
Kävimme myös maastopyöräilemässä sekä lauantaina, että sunnuntaina. Maili ylämäkeen on raskasta, mutta ylhäältä näkyvät mäet ja vuoret ovat vaivan arvoisia. Suuri osa tuosta alueesta on suojeltua ja rakentamatonta ja varmasti pysyy myös sellaisena. Hevosille oli juoma-astiat mäen päällä... Lauantain kohde oli vanha elohopeakaivosalue, jossa kuitenkin lähes kaikki merkit kaivostyöstä ovat hävinneet. Jäljellä on muutama rämä hökkeli ja tunnelinsuu - kaikki suljettua, aidattua ja suojattua. Mielenkiintoista, että alueella on asunut satoja kaivostyöläisiä reilu sata vuotta sitten! Sunnuntain kohde oli lähellä rannikkoa - vuorilta näkyi autereiselle Montereyn lahdelle, mutta pyöräpolku kiemurteli pienten metsänkappaleiden lomassa (onneksi! oli tosi kuuma) ja välillä menimme alas viileään punapuurotkoon ja sitten taas kuiville sirittäville niityille viimeisten kevätkukkien joukkoon.
Viikonlopun villieläinsaalis: näimme 1 peuraa ja yhden villikissan (siis ilveksentapainen eläin, juoksi tien yli). Pyöräletkan viimeinen oli nähnyt myös pienen kalkkarokäärmeen. Kaikkia lintuja en edes tunnista, mutta jotain haukantapaisia ja muita vastaavia näimme kyllä.
We also went mountain biking on both saturday and sunday, which was good excercise. The views from the hills in the open space reserves are worth the mile long uphill to get there. In Almaden we explored what was a mercury mining area in the mid to late 1800s. There is not much left there now except a couple of tunnel heads and some shacks and signs. The other place was on the coast near Santa Cruz - a longer drive, about 45 min I think to get there. The hills had a fine view of the hazy ocean, and we biked in and out of oak foresets and redwood groves. It was fantastic, too. We biked to the ocean cliffs/bluffs, too, but it was very windy.
Animal spotting results: two deer bucks and one bobcat. The last biker in our group also saw a small rattlesnake. We cannot identify the birds yet, but there were hawk-like birds circling here and there.
The warm summer weather and the happy coincidence of finding finnish pickled herring gave cause to a midsummer picnic dinner out on the front step. Brian does not care for this kind of cuisine, but once a summer I will enjoy new potatoes and pickled herring with butter and fresh dill. The potatoes were not quite up to the flavourful standard of the Finnish midsummer fare, but i will definitely not complain.
Kävimme myös maastopyöräilemässä sekä lauantaina, että sunnuntaina. Maili ylämäkeen on raskasta, mutta ylhäältä näkyvät mäet ja vuoret ovat vaivan arvoisia. Suuri osa tuosta alueesta on suojeltua ja rakentamatonta ja varmasti pysyy myös sellaisena. Hevosille oli juoma-astiat mäen päällä... Lauantain kohde oli vanha elohopeakaivosalue, jossa kuitenkin lähes kaikki merkit kaivostyöstä ovat hävinneet. Jäljellä on muutama rämä hökkeli ja tunnelinsuu - kaikki suljettua, aidattua ja suojattua. Mielenkiintoista, että alueella on asunut satoja kaivostyöläisiä reilu sata vuotta sitten! Sunnuntain kohde oli lähellä rannikkoa - vuorilta näkyi autereiselle Montereyn lahdelle, mutta pyöräpolku kiemurteli pienten metsänkappaleiden lomassa (onneksi! oli tosi kuuma) ja välillä menimme alas viileään punapuurotkoon ja sitten taas kuiville sirittäville niityille viimeisten kevätkukkien joukkoon.
Viikonlopun villieläinsaalis: näimme 1 peuraa ja yhden villikissan (siis ilveksentapainen eläin, juoksi tien yli). Pyöräletkan viimeinen oli nähnyt myös pienen kalkkarokäärmeen. Kaikkia lintuja en edes tunnista, mutta jotain haukantapaisia ja muita vastaavia näimme kyllä.
We also went mountain biking on both saturday and sunday, which was good excercise. The views from the hills in the open space reserves are worth the mile long uphill to get there. In Almaden we explored what was a mercury mining area in the mid to late 1800s. There is not much left there now except a couple of tunnel heads and some shacks and signs. The other place was on the coast near Santa Cruz - a longer drive, about 45 min I think to get there. The hills had a fine view of the hazy ocean, and we biked in and out of oak foresets and redwood groves. It was fantastic, too. We biked to the ocean cliffs/bluffs, too, but it was very windy.
Animal spotting results: two deer bucks and one bobcat. The last biker in our group also saw a small rattlesnake. We cannot identify the birds yet, but there were hawk-like birds circling here and there.
Comments