27.2.2005 - kaupunkielämää
San Joseen on noussut vain pari vuotta sitten eurooppalaistyylinen kaupunkikortteli. Siellä on jänniä uutuuksia, kuten jalkakäytäviä, katukahviloita, katettuja ostosgallerioita, puistoja ja penkkejä esplanadityylisesti kaistojen välillä. Menimme haukkaamaan kahvia bistroon, joka jäljitteli ranskalais-mannermaista atmosfääriä. Suurissa peileissä oli ajan patinaa jo valmiiksi, tarjoilijat kävelivät ryhdikkäästi pitkissä tummissa essuissa ja valkoisissa paidoissa, ja tervehdyksenä oli bonjour. Ruokalistakin oli ranskaksi. Tunnelma oli jännä, ajattelin että ihan kuin olisi ulkomailla. (mutta minähän olen jo ulkomailla! menipä mutkikkaaksi). Näin helppoa on mennä puoleksi tunniksi lomalle.

Tänään menimme katsomaan kaupunkielämää vieläkin lähempää ja sitä itseään, ei vain eleganttia rahastusmiljöötä. Ajomatkalla San Franciscoon sade alkoi ensin ripistä, sitten piestä autoa (niin, paikallisjunat eivät kulje viikonloppuisin! mitä järkeä, haloo!).

Meitä ei kuitenkaan vähästä säikäytetty, vaan nautimme ilmaisesta pysäköinnistä ja lampsimme mäkiä ylös alas ja lopulta vietimme hauskan iltapäivän museokirjakaupoissa. Sen jälkeen huomasimme, että kiinalaiskorttelit olivat herääneet henkiin, ja kiersimme niitäkin: polyesterikimonoita, astioita, ja mitä erilaisimpia koriste-esineitä. Sade korosti valoja ja värejä märällä asvaltilla.

Kristallikruunukaupoistia hehkui paitsi valoa myös ihana lämpö. Joitakin norsunluuveistoksia jäimme katsomaan leuat polvissa. Ja sitten, ottaen huomioon, että olimme juuri ihailleet taiteen ja muotoilun mestariteoksia, näimme myös aivan fantastista kitsiä. Taivas on kristallikruunu, nyt se selvisi.

We explored urban living: pretending to be in Paris when in fact in an upmarket, highly walkable shopping street in San Jose that in fact had a lot in common with the Esplanade in Helsinki, just smaller scale. And then roughing it out and insisting on going around San Francisco in the rain, spending a fun afternoon trawling both the best in art and design in the museum bookshops and then the kitch and other such in chinatown. Heaven is a chandelear, now we know.

Tänään menimme katsomaan kaupunkielämää vieläkin lähempää ja sitä itseään, ei vain eleganttia rahastusmiljöötä. Ajomatkalla San Franciscoon sade alkoi ensin ripistä, sitten piestä autoa (niin, paikallisjunat eivät kulje viikonloppuisin! mitä järkeä, haloo!).

Meitä ei kuitenkaan vähästä säikäytetty, vaan nautimme ilmaisesta pysäköinnistä ja lampsimme mäkiä ylös alas ja lopulta vietimme hauskan iltapäivän museokirjakaupoissa. Sen jälkeen huomasimme, että kiinalaiskorttelit olivat herääneet henkiin, ja kiersimme niitäkin: polyesterikimonoita, astioita, ja mitä erilaisimpia koriste-esineitä. Sade korosti valoja ja värejä märällä asvaltilla.

Kristallikruunukaupoistia hehkui paitsi valoa myös ihana lämpö. Joitakin norsunluuveistoksia jäimme katsomaan leuat polvissa. Ja sitten, ottaen huomioon, että olimme juuri ihailleet taiteen ja muotoilun mestariteoksia, näimme myös aivan fantastista kitsiä. Taivas on kristallikruunu, nyt se selvisi.

We explored urban living: pretending to be in Paris when in fact in an upmarket, highly walkable shopping street in San Jose that in fact had a lot in common with the Esplanade in Helsinki, just smaller scale. And then roughing it out and insisting on going around San Francisco in the rain, spending a fun afternoon trawling both the best in art and design in the museum bookshops and then the kitch and other such in chinatown. Heaven is a chandelear, now we know.

1 Comments:
wow, so beautiful there, Katja.. You wouldn't believe how much I miss this European feel, European cafes, some peace, space and freedom.. Your life seems to beautiful there, on the other side..
terribly envious Giedre (that slowly starts getting enough of exotic surroundings..)
Post a Comment
<< Home