28.10.2004 - punaista hiekkaa

Saavuimme iltamyöhällä Utahiin. Edellisenä aamuna olimme siis lähteneet Kansasista. Suuntasimme etelään, Oklahomaan, ja sen jälkeen suoraan länteen. Maasto oli melko matalaa, ruohikkoista, kuivahkoa. Teksasissa kaikki lätistyi entisestään, ja ajoimme sen "pannunvarren" poikki Uuteen Meksikoon. Seurasimme läheltä vanhan 66-reitin suuntaa. Pitkän matkan teko on valtatiellä erittäin helppoa ja nopeaa, mutta se käy ajan oloon hieman tylsäksi. Poikkesimme taas hieman reitiltä tankkaamaan.

Illalla menimme syömään paikallista meksikoilaista ruokaa, joka oli vähän sellaista hikeen nostattavaa, mutta erittäin hyvää. Olimme suunnitelleet kaikenlaista nähtävää tämän jälkeen, mutta päätimme optimoida reitistä ylimääräiset lenkit pois. Emme menneetkään siis Bryce kanjonia katsomaan, vaan ajelimme Arizonan nurkan kautta Utahiin. Kun aurinko vielä paistoi, kaikki oli kaunista. Pimeällä näimme paljon maisemankatselupaikkoja, joten oletettavasti olemme oikein fotogeenisellä seudulla. Kohta sen näkee. Hiekka on täällä lähes tiilenpunaista...

Ai niin, kaksi asiaa:

Sateet seuraavat minua minne menenkin. Kiusallista, mutta aavikon väen mielestä loistavaa.

Haisunäätä haisee pahalle. Niitä välillä on tien laidalla. Haju on jotain sellaista poltetun kumin ja kananmunan väliltä, imelän ällöttävä.

Comments

Popular posts from this blog

Winter -- the second best day of the year

11.8.2008 - Tyttöenergian uudet ulottuvuudet

30.4.2006 - vappua!