26.8.2006 vapaan miehen uusi huone

Viime viikonloppuna uudet seinänaapurimme muuttivat sisään. Emme ole varmoja asuuko siellä nyt 3 vai 5 henkeä, mutta joka tapauksessa he ovat vietnamilaisia ja perheeseen kuuluu puolivuotias lapsi. Sen verran erikoinen muuttoaikatulu heillä oli, että päätimme monen seikan summana (puoli kahdelta aamuyöllä) vaihtaa makuuhuoneen sijaintia. Tähän asti makuuhuone oli se isompi huone, ikkuna aivan seinänaapureiden etuoven vieressä. Nyt siitä tulee iso työhuone ja pienempi, aamuauringon ja takapihakujan puoleinen huone on nyt makkarina. Se onkin rauhallisempi ja viileämpi iltaisin.

Työhuoneelle tuleekin sitten käyttöä. Isäntä jätti irtisanoutumiskirjeensä viime keskiviikkona, ja vain puolentoista viikon kuluttua hän on vapaa mies, jolla on suunnitelmia! Kävimme hakemassa ruotsalaishapatuksen suurmyymälästä poistopöydän ja rullakon ja koitamme päästä vanhasta työpöydästä eroon. Myös lentokoneen moottorin osat ovat nyt myynnissä - omatekoinen ilmailu jää odottamaan parempia aikoja, isompia rahoja ja tietysti sitä autotallia. Nyt kun rupeamme elämään yhdellä liksalla (joka oli niistä se pienempi muutenkin), jo se, että koirantaluttajaa ei tarvita päivällä on iso etu. Kerromme lisää suunnitelmista, kunhan vapaus on todella koittanut.

Our new neighbours moved in last weekend. We are not quite sure of the headcount, it is either 3 or 5 people, and in any case one of them is a 6 month old infant. They moving in schedule was rather erratic, including a session at half past one in the morning, leading us to start considering changing rooms around. The small study is now our bedroom. It is cooler in the evenings, and gets morning sun, facing the backyard alley. The bigger room will be a study, and now with good purpose.

Mr B handed in his letter of resignation last wednesday, and in just ten days he will be a free man, with all kinds of plans. We picked up a better desk and drawer for him from the Swedish Design Emporium and trying to donate the old one away. We are also getting rid of the plane engine parts - the dream of a home built aircraft will wait for a better day, more money and that garage as well. Now that we will be living on my salary (which was the smaller one to begin with) even the fact that we wont need a dog walker is a bonus. We will share more of the plans once he is truly free.

Muuton jälkeen naapurit ovat olleet kyllä todella hiljaisia, mutta huoneenvaihto oli silti hyvä idea. Since the move the neighbours have been very very quiet, but the room change remains a good thing.

15.8.2006 - Elviksen kirjeet

Viikonloppuna lähilehdessä oli lyhyt juttu postinkantajastamme. Tuo iloisesti tervehtivä ja silloin tällöin koiraansa Rustya ulkoiluttava Charlie on vapaailtoinaan Elvis. Postimiehemme on kolahtanut täysin Elvis-karaokeen. Tähteyttä siivittääkseen hän on kasvattanut pulisongit, kunnon otsakiehkuran ja värjännyt ne mustiksi. Lauantaina törmäsimme häneen ja hän kertoi, että hän tykkäsi aina kuunnella musiikkia ja halusi jotenkin olla aktiivisesti siinä mukana. Kuulemma hän ensin rupesin tanssimaan, mutta eihän niitä tanssikuvioitakaan loputtomasti ole. Lopulta hän löysi karaoken, ja loppu onkin historiaa. Postimiehemme esiinty silloin tällöin juhlissa ja hyväntekeväisyyspippaloissa kultalameepuvussaan. Kun vielä olisin muistanut kysyä kuuluuko hänen ohjelmistoonsa myös Elvis-klassikko "Return to Sender"...

There was a little story about our mailman in the local newspaper. Charlie, who always greets us cheerfully and sometimes can be seen walking his old dog Rusty, turns into Elvis on his nights off. Our postman is nuts about Elvis karaoke. To truly deliver on his star performance he has grown the appropriate sideburns, front lock and dyed them black. We bumped into him on Saturday and he told us how he always liked to listen to music but also wanted to participate in it somehow. He took up dancing, but there are only so many dance moves you can do. Finally he discovered karaoke, and the rest is history. Our mailman performs at parties and charity functions every once in a while, dressed in his gold lame suit. Unfortunately I forgot to ask if his repertoire includes the Elvis classic "Return to Sender"...

9.8.2006 villi viikonloppu

No jopas oli aikakin taas muistaa ja ehtiä kirjoitella seikkailuistamme. Viime viikonloppuna saimme yhtäkkiä idean lähteä telttailemaan. Naapurit ja kaverit halusivat mukaan ja lopulta löytyi yksi vapaa koiraystävällinen leirintäalue, jossa oli myös lupaavia pyöräilyreittejä. Henry Coe State Park on yleensä kesällä kuuma kuin mikä, mutta viileä tuuli mereltä jäähdytti ilmaa sopivasti, joten varjossa ei ollut kuin ehkä 26-28 astetta, tai vähemmän. Puisto on valtava, kymmeniä kilometrejä satunnaisten teiden ja reittien halkomaa erämaata tiukasti kumpuilevassa vuoristomaastossa.


Leirintäalue. Campsite.

After all this time, we are back, reporting on our adventures. Last weekend we had a sudden illumination of an idea to go camping. Our neighbours and friends wanted to go too, and finally we found a dog-friendly campsite with decent mountain biking trails as well. Henry Coe State Park is usually blisteringly hot in summer, but a cool breeze from the ocean kept us comfortably in the 80s (or even less in the shade). The park is enormous, tens of miles across each way and criscrossed with a few trails and fire roads crawling over the tight folds of the coastal mountain range.


Frog Lake järvi.

Saavuimme leiriin perjantaina ja lauantaiksi kaavailimme pyöräretkeä lähireitillä, yhden ihmisen ja koiran jäädessä leiriin rentoutumaan. Maasto on seudulla aika äkkipikaista ja matka alkoi tiukalla ylämäellä, jonka jouduimme taluttamaan. Sen jälkeen pääsimme ajamaan metsässä, ja monen pienen ylämäen jälkeen päädyimme pikku järvelle, ja sieltä edelleen ylöspäin pyöräilemään vuorenharjaa pitkin. Tulimme sieltä pikkuhiljaa alaspäin alas laaksoon, välillä vain rata oli hieman liian äkkisjyrkkää ja jouduin taluttamaan. Reitin vaikeusasteeksi oli annettu jossain neljä viidestä vesipullosta. Laaksonpohjalta löytyi pieni joki, ja sen jälkeen alkoi reitin ehdottomasti rankin osa, paluu laaksosta ylös pehmeäksi ajettua hiekkatietä pitkin, talutusta tiukkaan ylämäkeen lähes kolmen kilometrin verran.


Middle Range Trail

We arrived on Friday evening, and planned to go out on a bike trail on Saturday - with one person and one dog staying back to guard camp. The route was predicted to be tough, and it began with a climb so merciless that we had to push our bikes uphill. The first trails through the forests were pleasant: a gentle climb, a little lake, and then a long beautiful ride on the top of a ridge on a hard path. We descended then from the ridge gradually down to the bottom of the valley. The route had been given four out of five water bottles for difficulty, so I had to get off the bike and walk it where turns were looking a bit too risky. In the valley we found a creek, and then started the most arduous return from a trail I have ever done: pushing bikes up a steep sandy road, with feet and tyres sinking into two or three inches of fine dust. For almost two miles.


Puiden siimekseen. Into the trees.

Ne pyöräilyhalut oli viikonlopulta kerralla kuitatut, joten loppupäivän huilasimme leirissä ja laitoimme ruokaa ja katselimme maisemia. Karo viihtyi leirissä hyvin ja torkkui puskien alla tyynesti. Vähän se haukahti leirin läpi kävellyttä kojoottia ja nuuski pesukarhun jälkiä aamulla pöydän ympärillä. Sunnuntaina muu porukka kävi vielä kävellen retkeilemässä lähellä, joka sekin oli ollut kivaa, mutta aika raskasta. Saimmepahan viikonlopusta puristettua kaiken irti! (tästä vielä pyöräilyfaktat: reitti oli n 19 km, reitin aikana kiivetty korkeus 600 m, joka muuten näin metreissä ilmoitettuna ei tunnu ollenkaan oikealta).


Pitkä ylämäki on melkein lopussa. At almost the end of the long long climb.

Our biking appetite was quenched all in one go, so we rested in camp for the day, cooking and taking it easy. Karo enjoyed herself quite a bit and napped under bushes. She gave a little token bark at a coyote passing through camp, but that was all. On Sunday the rest of the campers did a hike to the same lake and around, which also had seemed like a lot of uphill considering they returned to the same point again. I would say we made the most of that weekend! (the bike route was about 12 miles, with about 2000 feet of elevation gain).