27.9.2005 - nollasta sataan

Toinen työpäivä jo takana! Olen saanut oman työpisteen (tosin lauantaina jo muutamme toisiin tiloihin). Pöydällä oli lappu, jossa luki nimeni, ja pöydällä oli toimistotarvikkeita valmiina. Sain kierroksen kautta toimistojen, postihuoneen, pajojen ja kahvilan. Kävin täyttämässä papereita ja sain valita minkävärisen lähettilaukun haluan. Uusi kannettava oli lähes valmiina ja sain keksiä pienen ajan sisällä koko joukon salasanoja. Kaiken kukkuraksi pääsin heti ensimmäisen projektin kimppuun. Tänään, toisena päivänä, oli projektitapaaminen, yhteinen lounas, ja vielä lisää paperitöitä ja perehtymistä. Onneksi kaikkien nimet ja naamat näkyvät intrassa, mikä nopeuttaa nimien oppimista huomattavasti.



My second day down already! I have my own little desk, although like everyone in my office, I will be moving next week. Yesterday was really fun. On my desk was a small note saying "Katja´s desk here", which made me smile. I got a tour of the offices, mailing rooms, workshops and cafe. I filled in paperwork and got to pick the colour of my new bike messenger bag. My new laptop was almost ready, all I had to do was to come up with a few new passwords. On top of everything, I was introduced to my first new project. Today, on my second day, we had a project meeting, a lunch, some more paperwork and getting sorted out and arranged. Fortunately all the names and faces are in the intranet so learning names should be quick from now on.

Orkesteri alkoi myös eilen. Lupauksista huolimatta en ollut saanut nuotteja etukäteen. Mikä meininki, pari hassua jousta ja joukko huolestuneita puupuhaltajia takarivistä kaahasi yhden sinfonian ja yhden messun läpi lähes esitysvauhtia. Nuotit olivat vielä kovin mustaa ja pientä, perässäpysyminen oli ihan tuurista kiinni paikoitellen. Kun pääsin kotiin puoli yhdeltätoista olin niin väsynyt, etten kyennyt oikein ajattelemaan enkä puhumaan. Kova urakka edessä tämän aineiston kahlaamisessa.

Orchestra also started yesterday. Despite a promise I had not gotten the music beforehand. What a race! In the end we were two of each kinds of strings and a group of concerned winds tearing through a symphony and a mass, sightreading at near performance speeds. With small print and lots of "black" keeping up was touch and go at times. When I got home at half past ten I was too tired to talk or think. This is going to be a lot of work.

Kävimme äsken vähän kiipeilemässä, mutta molempien kädet väsyivät pian.
Tonight we went for a bit of a climb, but both of our arms were not in great shape.

24.9.2005 - kiihdytyskaista

Viimeinen viikko työtä tekemättömänä on kohta ohi ja ensi viikosta tulee kaikesta päätellen hyvinkin vilkas. Silicon Valley Sympony huoli minut sittenkin kakkosviuluun ja ilmeisesti pääsen myös töissäkin heti eka viikolla projektitöihin kiinni, päätellen siitä, että torstaina on asiakastapaaminen (muuta en työstä sitten vielä tiedäkään). Kaikin puolin jännittävää!

This last week as gracefully unemployed is almost over and next week will be on all accounts a busy one. The Silicon Valley Symphony has accepted me to second violin (contrary to my expectations) and at work also I will be charging into a new project in my first week. The client meeting is on Thursday (and that is all I know about it so far!). Pretty exciting!

Eilen kävimme syömässä Brianin kaverin kanssa sushia läheisellä Castro-kadulla ja sen jälkeen kytkimme nettikameran päälle, ja kävimme tervehtimässä Teemua, Andreaa ja Lunaa aamiaisella. Näimme myös punertuvan vaahteranlatvan aamuauringossa ja sen, kuinka Luna esittelee edellispäivänä oppimiaan pikku kävelyaskelia. Saimme myös maailman ihanimman hymyn, kun Luna tunnisti ketkä siellä ruudussa keikkuvat (Karo mukaanlukien).

Yesterday we had sushi with a friend of Brian's on Castro street - very good - and then went home to switch on the web cam. We visited Andrea, Teemu and Luna at their breakfast. We saw also how the maple in their yard is turning orange at the top and saw how Luna is practicing her new skill of walking (or falling forwards while taking steps). We also got the brightest smile in the world when she recognised the faces (and snouts) on the computer screen.

On aurinkoinen aamu, ja kämpässä on kylmä... missähän vaiheessa täytyy laittaa lämmitys päälle?
It is a fine sunny morning and the apartment is cold... we wonder when we will have to put the heating on?

21.9.2005 - sade, vanha ystävä

Ei olisi sitten tarvinnutkaan kastella kukkia eilen. Täkäläiselle syyskuulle epätyypillisesti päivä kääntyi pilviseksi, vähän teräksenharmaaksi, kauempana kuului ukkosen jyminää ja sitten alkoi sataa. Sade oli vain iltapäiväkuuro, mutta toi mukanaan ihanan sateen tunnun ja otsonin tuoksun.



I guess watering the flowers was not quite necessary yesterday morning. In a manner "unheard of" for local septembers, we suddenly saw clouds build up in steely grey banks and the rumble of distant thunder. Then we had some gentle, moderate summer rain, which smelled so wonderful.



Minulla on uusi lelu. Se on "kertakäyttöinen" (siis kierrätettävä) digitaalivideokamera. Sillä voi nauhoittaa kaikenkaikkiaan 20 min videoklippejä. Käyttöliittymä on fantastisen yksinkertainen. Viimeisintä klippiä voi katsoa ja kuunnella, ja sen voi halutessaan poistaa. Tarkoituksena on, että pikku laitteen voi palauttaa liikeketjuun, josta se ostettiin ja vastineeksi saa DVD-levyn, johon kyseiset videoklipit on tallennettu. Tekniset askartelijat ovat kuitenkin kehittäneet värkit ja ohjeet, jolla tämä pikku lelu saadaan valjastettua jatkuvaan kotikäyttöön rakentamalla oman purkukaapelin. Lähitulevaisuuden pikku projekti.



I have a new toy. It is a "disposable" (meaning recyclable) digital camcorder. It can hold up to 20 min of videoclips. The interface is brilliantly simple: you can view and listen to as well as delete the most recent videoclip. The business model is that you return the thing to the store (the CVS chain) and they give you a DVD in return that has those clips on it. Fantastic. However, craftly little technical people have provided instructions on how to bypass the unfortunate step of giving back the camera, and instead building your own downloader. A project for the near future.

19.9.2005 - mistä rukiit ranteeseen?

Eilen päätimme ottaa kuntoilun tosissaan ja menimme kunnon seinäkiipeilypaikkaan. Halli oli valtava ja vakuuttava. Vietimme tunnin verran mönkimällä seinillä ilman köysiä. Yosemiten kiipeily ei ollut juurikaan parantanut otevoimaa, joten vaikeaa oli. Liityimme lopulta jäseniksi ja menemme huomenna verestämään köysitaitoja.

Yesterday we became better people. We decided to go and check out some climbing walls - what a place! we spent about an hour bouldering (without ropes) and I found that what little I had done at Yosemite had not really improved my ability. It was hard. We finally became members and tomorrow we have a refresher course on belaying.



Käsivarret pökkelöinä kävin tänään koesoitossa erääseen orkesteriin. Etukäteen olin jo melko varma, että en täytä valintakriteerejä, mutta kävin silti tekemässä parhaani. Grillasivat mua oikein erityisesti, skaaloja ja jousitekniikkaa ja nuotistalukua. Ilmioittavat jossain vaiheessa. Kaikki jännitys iski tälläkertaa jousikäteen. Toivotaan parasta, mitä se minun kannaltani sitten onkaan, mene ja tiedä.

With my arms the numb and achy chopsticks they were, I auditioned for an orchestra tonight. I went there knowing that I quite likely was not up to their standars, but still went there and did my best. They gave me some extra heat, scales and bow technique and sight reading. They will finally let me know what they decide. This time all the nervousness seemed to be in the bow hand. Oh well. Lets hope for the best, whatever that may be for me.

18.9.2005 - täysikuun juhla

Tänä viikonloppuna monet aasialaiset viettävät täyden kuun juhlaa, elonkorjuun täysikuun juhlaa. Viimeöinen kuu olikin tosi kirkas. Teimme pienen kulinaarisen kulttuurimatkan ja haimme hongkongilaisesta leipomosta minikokoisia kuukakkuja viemisiksi kaverien luo. Ohuen, koristeellisen kuoren alla piilee täyte, joka voi olla kuulemma pähkinöitä, lootustahnaa tai mustapaputahnaa. Mustapaputahna oli hyvää, lootus mietoa mutta ei kovin yllätyksellistä.

Last night the moon was full and very bright. In honour of the pan-asian Harvest Moon festival we did some culinary cultural experiencing and bought small moon cakes from a hongkongian bakery. Moon cakes have a thin dough skin with a paste-like stuffing of for example nuts or black bean or lotus. We liked the black bean a lot, lotus was mild and pleasant but not terribly interesting.



Eilen laitoimme myös olkkarin (taas) uuteen järjestykseen. Nörttiytemme on saanut vallan, ja toimme toisen työpöydän olohuoneeseen kuvien skannaamista ja muuta sellaista varten. Toinen makkari on nyt askarteluhuoneena, ja surkeassa jamassa. Noh, ensi viikolla on aikaa käydä sen kimppuun.

Yesterday we rearranged the great room (again). We have given into our geekdom and brought in a desk for the computers, which also has the scanner and the printer and some other bits. The sofa also switched around to the back wall.



Karoliina on ollut suloinen ja seurallinen koira, leikkinyt pihalla ja meidän kanssa, ja etsinyt Ramboa patjansa alta ja kaikkea sellaista.

Karoliina has been a sweet and sociable dog, played in the yard and searched for Rambo under her mattress and such.

14.9.2005 - ei työtön vaan lomalla

Työni alkavat 26.9. päivä vajaan kahden viikon kuluttua. Liityn IDEOn käyttäjätutkijoiden iloiseen joukkoon! Sopimus solmittiin viime viikolla, alkamispäivä eilen.

I will begin work in just under two weeks as a member of the human factors team at IDEO. I signed the contract last week, agreed on the starting date yesterday.

11.9.2005 - vierailulla

Lensin Pittsburghiin. Menomatkalla kaarsimme Mono-järven yli ja näin paikat, joissa retkeilimme ilmasta käsin.
I flew to Pittsburgh, and on the way we flew over the Sierras, and I saw Mono lake and the mountains from above.



Daniel kamppailee datan kanssa, Thi ja minä kävimme mm. puistossa retkellä, Frickin autokokoelmaa katsomassa ja ruokakaupassa.



Daniel is wrestling with data and software bugs, Thi and I went to Frick art and historical center and admired trees and old automobiles. We also went food shopping at the waterfront.



Täällä on lämpimämpi ilma, eikä ilma jäähdy oikein yölläkään. Katsoimme Thin kanssa leffan Sideways ja joimme merlot-viiniä.
It is a fair bit warmer here than in California, at night especially the temperatures do not drop that much. Thi and I watched Sideways while slouched on the sofa and sipping Merlot.

5.9.2005 - jos metsään haluat mennä nyt...

Olemme juuri telttailleen neljä päivää Yosemiten luonnonpuistossa, Tuolumne Meadows -nimisellä alueella kahden ja puolen kilometrin korkeudessa kahden kaveripariskunnan kanssa. Telttapaikalle oli soratie, ja palveluina oli juomavettä ja vesivessat pienen kävelyn päässä ja telttapaikalla penkit, pöytä, nuotiopaikka ja peltinen, karhunkestävä ruokalaatikko. Öisin nälkäiset karhut hiipivät etsimään telttapaikoilta syötävää, minkävuoksi kaikki vähänkin ruoannäköinen tai hyvältä haiseva oli aina lukittava laatikkoon. Öisin ilma kylmeni lähelle nollaa, koiran kupissa oli riitettä, päivällä oli lämmintä ja teepaitailma.


(Brian, Katja & Karo)

We have just returned from four days in Yosemite, where we stayed at a place called Tuolumne Meadows up at about 9000 feet or 2500 meters with two other couples. We could drive right up to the camp site, and the fresh water tap and toilets were close by. Our camp site also had a table and benches, a fire pit and a bear proof metal food locker. At nights the hungry bears tiptoe around the camp sites looking for food, and anything and everything that looks like food or smells good must be locked away. At night the temperature was close to freezing and there was ice in the dog's water bowl in the morning. In the day it was warm, teeshirt weather.


(Telttapaikka / Campsite)

Ensimmäisenä telttapäivänä teimme autoretken Mono -suolajärvelle ja autioituneeseen kultakaivoskaupunkiin nimeltä Bodie Sierra Nevada -vuorten toisella puolella olevalla aavikolla. Toisena päivänä retkeilimme Saddlebag -järven ympärillä kolmen kilometrin korkeudessa. Brian, Karo ja minä kävelimme rauhallista tahtia alppisissa maisemissa ja Karo sai levähtää varjossa aina kun halusi. Kaverimme kiersivät pitkän vaellusreitin, näkivät paljon pieniä järviä ja lampia ja myös vähän lunta. Takaisin tulimme pienellä veneellä järven poikki. Illalla kolme meistä pulahti leirintäalueen vierestä kulkevaan matalaan jokeen, joka oli kirkas mutta aika kylmä!


(Bodie, California)

Kolmantena päivänä kaverimme lähtivät kiertämään pitkää vaellusreittiä Yosemiten alueella. Me päätimme etsiä paikan jossa voisi vähän kiipeillä luonnonpuiston ulkopuolelta - koirat eivät saa tulla puiston reiteille ollenkaan. Saimme hienon neuvon paikkaan, jossa oli komeat kiviseinät ja hieno kiipeillä. Olimme vaan tosi ruosteessa, ja kädet väsyivät pian. Retkeilimme vähän lisää ja sitten palasimme telttapaikalle. Viimeisenä aamuna yksi pariskunta häipyi jo ennen aamunkoittoa, Brian ja Karo jäivät leiriin ja me muut lähdimme vielä kävelylle joenvarteen. Joki on upea, valuu kivien välistä ja sileiden, laakeiden kallioiden yli, vanhoja hiidenkirnuja näkyy siellä täällä, ja hoikkien kuusten välistä näkyy vuorenhuippuja. Sitten pakkasimme kaiken taas autoon ja ajoimme viitisen tuntia takaisin kotiin.


(Mono-järvi, entisiä vedenalaisia tufa-muodostumia / tufas, previously underwater formations of Mono lake)

The first camping day we took a trip to the salty Mono lake in the desert beyond the Sierra Nevada, and from there to the ghost town of Bodie, once a gold town of great and dodgy reputation. The second day we went further up to about 3000 meters or 10 000 feet to Saddlebag lake. Karo, Brian and I took our time walking around the lake admiring its alpinesque views, the others took another hike further away to smaller lakes and found even a bit of snow. We returned across the lake in a small boat. In the evening three of us splashed into the clear, shallow and cold waters of the river that runs by the camp site.


(Steve, Andrea, Adrian, Evelyn, Karo, Brian)

On the third day the others went to do a long hike and Brian, Karo and I drove out of the park to do some bouldering. In the park itself dogs are not allowed on the trails (not that Karo would have been up for such a hike, even if she were allowed). The rock faces were great, sunny with interesting grips and tough problems. We were rusty and soon got tired.


(Katja kiven kimpussa / Katja bouldering)

On the last morning one couple left as sunrise, Brian and Karo stayed in the camp and we walked up along the river. It is a beautiful river, flowing over smooth glacial rock with dead grey trees across it and with mountains peeking from between the slender firs. Then we packed up and drove home.


(Saddlebag lake)

Tulin juuri suihkusta, ja olo on hieno. Just got out of the shower, feeling good. :)


(Yosemiten puiston itäpääty, melkein 3000m / East entrance to Yosemite 9950 feet)