Sunday, July 31, 2005

31.7.2005 - rakkautta kulisseissa

Kaverimme juhlivat häitään jälkijättöisesti ja pienimuotoisesti takapihallaan. Keksimme keinon tuoda merenrannan (jonka äärellä heidät vihittiin kahden todistajan läsnäollessa helmikuussa) mukaan juhliin. Mukana maalauspuuhissa olivat myös Dan ja Karen. Kuuntele aaltojen kohinaa...

Our friends had eloped to the coast of Canada, and now celebrated in their back yard. We figured out a way to bring the beach to suburbia. Dan and Karen helped with the painting. Listen to the crash of the waves on the beach....







Aha! Karvat sen kertovat: Karo on nukkunut sohvalla. The telltale dog hairs reveal that Karo has been sleeping on the sofa.

Saturday, July 30, 2005

30.7.2005 - ihanat tytöt aamulla

Karon piti sitten päästä ulos klo 4:45. Ihanaa, olen vihdoinkin aikavyöhykkeessä! Menen nyt takaisin nukkumaan.



Karo needed to go out at quarter to five. How lovely, I am finally in this time zone!! and going back to bed.

Friday, July 29, 2005

29.7.2005 - diagnoosi

Ensinnäkin: Hyvää syntymäpäivää kummityttö Pauliinalle!!! Happy Birthday, Pauliina! (lahja tulee myöhemmin)

No, pariin päivään ei ole tapahtunut mitään suurempia. Ilmat ovat olleet kauniita ja parina päivänä vein Brianin töihin ja minulla oli auto käytössä. Olen järjestellyt, miettinyt ja etsinyt työpaikkailmoituksia. Jotain on jopa löytynytkin, ja olen lähettänyt joitakin hakemuksia. Voi kuitenkin kestää jopa pari viikkoa, ennenkuin sieltä otetaan yhteyttä, joten ei tässä ole pahemmin ollut kiirettä.

Karoliina kävi täällä eläinlääkärillä, ja hän sai paikallisia mato- ja loislääkkeitä sekä kipupillereitä takakoivilleen. Sen lisäksi Karolta otettiin verikoe, jossa kävi ilmi, että sen kilpirauhashormoniarvot ovat varsin alhaiset. Hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta on koirilla varsin yleinen vaiva vanhemmiten. Varhaiset oireet ovat aika epämääräisiä: laiskistumista, lihomista, karvanlähtöä ja kiillotonta karvaa, niveljäykkyyttä, joskus silmä- ja iho-oireita muitakin ja jopa persoonallisuusmuutoksia. Kuukauden päästä käydään kontrollissa, minkä jälkeen katsotaan onko tarvetta antaa kilpirauhashormonilisää. Karo onkin ollut lähes koomisen vastahakoinen kävelyllemenijä jo vuoden pari - olisi ihan mukava, jos se saisi vähän säpinää takaisin elämäänsä. Tosin tämän jälkeen kissakohtaamiset eivät ehkä suju aivan niin passiivisesti kuin nyt. :)

Viikonloppu on edessä, sunnuntaina ystävien pihajuhlat. Jotain kivaa, ja ehkä kuviakin sitten viikonloppuna.

These past few days have been on the quiet side. The weather has been fair, and I have had the car a few days when I have driven Brian to work. Meanwhile I have done some organings, sorting, thinking and looking for jobs. I have found a few, and have sent some applications, just to test the waters, so to speak. However, it may take up to two weeks for companies to get back so there has been no sense of urgency or action.

Karo had a visit to the vet to get her up to date with the local parasite control requirements. She also had a blood test that showed low levels of thyroid hormone, a common ailment of older dogs. This could account for her almost comical dislike of walks and general mellowness, not to mention some of the joint stiffness and constant shedding. She will have a control visit in a month and at that time we will see if she will go on thyroid hormone supplements. It would be nice to have a more active dog, especially for walkies, though it may be that at that time there mellow cat encounters are a thing of the past.

Weekend ahead! A garden party with at a friends house on Sunday, more photos when there is something to take pictures of.

Monday, July 25, 2005

25.7. 2005 - perinteinen synttäribrunssi

Sunnuntaina pidin jo perinteeksi muodostuneen synttäribrunssin. Naapurit auttoivat ja Brian huolehti vohvelituotannosta ensi alkuun ja sen jälkeen grillistä. Meillä oli keltaista melonimehua tarjolla ja kahvia, hedelmiä ja marjoja ja salaattia ja leipää. Puolet pihasta oli onneksi varjossa, sillä auringossa oli tosi kuuma. Notkuimme tuoleilla ja vilteillä ja melkein kaikki saatiin syötyä. Karo torkkui puskassa ja nautti taputteluista ja rapsuista.



Tänään illalla menimme kävelylle Arastraderon suojelualueelle. Kävelimme polkuja villikauraketojen poikki auringonlämpimän oljen tuoksu nenässämme. Näimme hiirulaisia, haukkoja, peuroja, kaniineja ja yhden aika innostuneen kotikoiran....





We had a brunch party on sunday, something that I have done for my birthday for years already. The neighbours were very helpful and together we launched a good spread. Brian manned the waffle station at first and then the grill. We had yellow watermelon juice, coffee, fruit and berries, salad and bread. Half the garden was fortunately in the shade, the other side was sunny and very very hot. We lounged about on chairs and picnic blankets. Karo napped in a bush and enjoyed the occasional petting and treat.



This evening we went to the open space in Arastradero. We walked up a a path smelling the sunwarmed wild rye (or oats) and hearing the rustling of little mice. We also saw falcons, deer, rabbits and one fairly excited domestic dog.



Sunday, July 24, 2005

24.7.2005 - koti kuntoon

Kello on tosiaan puoli viisi aamulla. Ulkona on vielä pimeä, mutta heräsin virkeänä kaaduttuani punkkaan jo joskus kymmeneltä. Avasin ovet, jotta kämppä viilenisi paremmin, nyt täällä alkaa olla jo mukavaa.

Karo tapasi eilen seinänaapurin kissan ja koiran. Koira on joku mopsin ja terrierin sekoitus, oikea pieni mammankoira. Kissa on musta, rohkea ja nimeltään Jinx. Päivä oli kuuma (tästä taitaa tulla vielä kuumempi!) ja iltapäivällä ei voinut oikein tehdä muuta kuin löhötä nurmella etupihalla varjossa. Jinx hiippaili pihalla omistajan tyyliin välillä suorastaan unohtaen, että täällä asuu koiriakin. Karo on ilmiselvästi aika hämmästynyt siitä, miten outoja kissoja täällä on.



Järjestelimme olkkaria, kun tuntuu siltä, että tavaraa on paljon, mutta ei oikein paikkaa millekään. Siivoaminen on vaikeaa, koska kaikkien pintojen päällä velloo ylimääräistä. Minä laitoin makkarin komeron uuteen uskoon. Ruuvasin vaatetangon niin ylös kuin ylettyy, minkä jälkeen sen alle mahtui kaikkea paljon paremmin. Matkalaukutkin mahtuivat samaan komeroon ja tankotilaa tuli lisää. Sen jälkeen päätimme kohentaa olkkarin huonekalutilannetta. Lentokoneenosat kannettiin takapihalle odottamaan lajittelua, ja uuteen tyhjään paikkaan havittelemme jotain hyllyä tai komeroa. Menimme käytettyjen huonekalujen liikkeeseen, missä myydään japanilaisten bisnesmiesten entisiä tavaroita ja huonekaluja ja teimme varsinaisen löydön: antiikkinen kirjahylly lasiovilla. Tämän tyyppinen hylly tunnetaan nimellä "barrister bookcase". Soitimme tuttaville, joilla on samanlainen varmistaaksemme että hinta oli kohdallaan ja veimme heti kotiin. Nyt se seisoo olohuoneessa ja sisältää käytännössä lähes kaikki häälahjaksi saamamme astiat (paitsi ne teelasit, jotka ovat niin kovassa käytössä, etteivät ne ehdi tiskikoneesta kaappiin ikinä vaan menevät heti kiertoon).



Brian rakentelee siinä sivussa vielä yhtä neulanreikäkameraa. Tutkittuaan kaikki mahdolliset materiaalit akryyylilevystä lasikuituun, hän on palannut puun pariin ja on rakentanut varsin kauniin rungon. Tämä on samantyyppinen kuin mitä hänen aiemmin rakentamansa ovat olleet: filmi painetaan pyöreää sylinteriä vasten valottumaan. Filmin siirto oli aiemmin jäykkää, uuden muodon ansiosta pitäisi olla kevyempää.

Kävimme illalla syömässä naapurien kanssa (tässä helteessä ei voinut kuvitellakaan kaasuliekin sytyttämistä!) ja laitoimme molemmat ladyt nätin mekon päälle, ihan siitä riemusta että tarkenee illallakin kevyesti.

It is indeed and unfortunately still very early in the morning, but a very good time to open the doors and get a little draft and cool the apartment down.

Karo met the next door dog and cat. The dog, Pudge, is a real little mama´s boy, a cross between a pug and a jack russell. The cat, Jinx, is black and bold and slinky. It was a hot day, and in the late afternoon we were all just flopping about on the lawn, with cat and dog eyeing each other, and Jinx obviously forgetting the presence of the dog from time to time. Karo is baffled at all this cat behaviour. But she likes to sniff about where the cat has been.

We had a home improvement day. I started with the bedroom, stealing a good idea from our friends who redid their closets. I too reattached the thing-that-you-hang-hangers-on almost as far up as I could reach, making good available space under the shirts. We also were able to stack all our suitcases and bags there. The living room was more of a challenge, because there seems to be a tide of stuff just flowing from shore to shore. We decided we wanted to improve the "breakfast nook", and started by carrying the boxes of engine parts out. Then, we went to a place taht sells furniture preowned by japanese businessmen, and found a lovelyl pale oak barrister bookcase. We made a phone call to check the price was right and took it home. Now it commands a corner in the living room and houses almost all the lovely things we got as wedding presents!

Brian has still found time to work on his next pinhole camera. Having explored all possible construction materials from fibre glass to acrylic, he has returned to wood and has built a rather elegant form. The principle is the same as before: the film is pressed agains a clear cylinder to be exposed, but this time moving the film should be a bit easier and lighter to do.



Finally in the evening we went out to eat with our neighbours. Having a gas flame indoors in the heat was unthinkable! Us ladies put on something pretty to wear, just because it was warm enough to do so even in the evening.

Saturday, July 23, 2005

23.7.2005 - kivoja juttuja

Eilen otin Karon mukaan pikku kävelylle ja mentiin lopulta läheiseen kahvilaan (sinne Dana Street kahvilaan, josta olenkin jo joskus maininnut, siellä on paahtimo ja ilmainen netti). Sidoin Karon puuhun hakeakseni salamannopeasti kupin kahvetta sisältä ja samalla hetkellä henkilökuntaihminen pönkäisee luokseni ja pyytää saada antaa Karolle herkkupalan. Herkun sijasta pyydän kupillisen vettä. Kun n. 30 sekuntia myöhemmin tulen takaisin, mies on Karon vieressä. Hän on tuonut vesikupin ja yrittää tarjota Karolle jotain pihvinmakuista herkkupalaa, ja kovasti rapsuttelee ja paijaa koiraa. Karo juo vettä vasta kun tulen viereen, ja mies on ihmettelee miten herkkupalan kansainvälinen kieli ei kolahda... No, sitten minä join kahvia ja Karo tarkkaili polvien alta ihmisiä ja liikennettä. Oli mielenkiintoista.

Eilen iltakävelyllä piipahdimme kaverien luona. Karo pääsi hihnasta pois heidän takapihalleen. Kavereiden kaksi kissaa, Elsa ja Lily, näkivät koiran ovensuussa ja saivat kerrassaan sähisevän pörröslaakin - jäimme ulos. Takapihalle johtaa talon olkkarista lasinen liukuovi, jossa on myös verkko-ovi. Urheampi Lily kuitenkin kiinnostui koirasta tavattomasti, vaikka se oli välillä ihan haljeta jännityksestä ja pörhisteli kuin pulloharja. Koira ei ollut moksiskaan, Lily seurasi sitä herkeämättä ja pienen ajan sisällä eläimet olivat metrin päässä toisistaan, eikä kumpikaan osoittanut aggression merkkejä, vaikka jännää oli silti. Elsa piileskeli käytävän päässä eikä osoittanut mitään tarvetta tutkia koiraa tarkemmin. Veikkaamme, että Lily ja Karo saattavat jopa tottua toisiinsa ajan myötä. Ehkä.

Omasta puolestani voin kertoa, että olen netti-ilmoituksella etsinyt soittoporukkaa, ja saanut jo kaksi vastausta. Ensimmäisessä pääsisis säestämään sunnuntaimessua San Franciscoon, josta kiitin, mutta sanoin etsiväni jotain hieman lähempää. Toisen yhteydenotto tuli vielä kauempaa, Berkeleystä, mutta oli vastustamaton. Joku porukka soittelee suomalaista kaustis-kansanmusiikkia, sekä suomalaisia tanssilavakappaleita, kuten Metsäkukkia ja niin pois päin. Keikkaakin kuulemma välillä pukkaa. Kuulosti hauskalta. Sanoivat myös, että syntyperäistä ääntäjää kaivattaisiin laulupuolelle, mutta valitettavasti oma ääneni ei kanna eikä kestä, ei ainakaan tangoihin!

Eipä sitten muuta. Viikonloppu kun on, tänään ensin siivotaan ja raivataan, ja sitten huomenna pidetään pihalla brunssi.

Karo had a number of interesting encounters yesterday. First, at the local Dana Street cafe (I think i have mentioned them before, they roast their own and have free internet) she got VIP service: a doggy treat and a bowl of water were provided for her faster than I could fill a cup of coffee! The guy was scratching and talking to Karo and being utmost friendly, but a little baffled that his steak-flavoured dog treat was being ignored. In the end Karo sipped the water and then watched people from under my knees in her most photogenic sphinx pose.

In the evening there were encounters with cats. We dropped by our friends´house and the cats who came so eagerly to see who was at the door had a hissy fit when they saw Karo. So we decided to stay outside. The bolder cat, Lily, was mesmerised again by the dog, and came to the net door to the back to watch us very intently. At first she inflated into a bottle brush from the slightest movement, but towards the end the animals were a meter away from each other and while still rather jumpy, were regarding each other with interest. Elsa, the other cat, was watching us from a safe distance, with no intention of coming any closer. We think that Karo and Lily could quite well get used to each other. Possibly.

Meanwhile, I have put an ad in the net that I am looking for a band or a group to play with. I politely turned down the opportunity to accompany mass on Sundays in SF, because it is too far. However, there is a group in Berkeley (even further!) that plays Finnish folk music of the Kaustinen style and Finnish lavatanssit music, even tangos and waltzes and stuff. They would welcome another fiddle, and even better if they can get a native speaker to sing! Alas my voice is not quite up to it, but I am looking forward to seeing what they are playing and joining them a few times. They say they also do gigs at parties etc.

Well, it is the weekend. Today we clean and arrange, tomorrow we shall do a brunch.

Thursday, July 21, 2005

21.7.2005 - 8717 km

Näin pitkän matkan tulimme eilen.



Karo pärjäsi kaikessa paremmin kuin olisi voinut toivoakaan: vaikka kämpästä väheni huonekalut ja lopulta lähdettiin kentälle asti, se pysyi melko rauhallisena ja odotteli kiltisti, jopa meni matkalaatikkoonsa ilman suurempia mutinoita. Munchenissa oli viileä päivä, lentokentän väki avuliasta niin siellä kuin San Franciscossakin.



Perillä Karo oli väsynyt, ja janoinen ja halusi jo laatikostaan pois, mutta kaikin puolin vaikuttaa siltä, että matkasta ei jäänyt edes mitään suurempaa traumaa. Vesi ja ruoka (ja herkkuna aiemmin kevälllä leivottu karjalanpiirakka) maistui kun päästiin kotiin, ja olohuoneen karkea juuttimatto on ilmeisesti oikein mieluinen paikka.

Karo on haukahtanut kerran kun tuli ovelle vieraita - naapurit tulivat katsomaan "isoa koiraa" ja tervehtimään.

Väsyttää vieläkin, menen ehkä jatkamaan aamu-unia. Täällä on vilpoista, sopivasti luvassa tälle päivälle puolipilvistä ja 23 astetta. Aloitin illalla sen verran laukkujen purkamista, että kaikki näyttää tulleen ehjänä perille. Tänään pitää pyykätä ja purkaa ja käydä kaupassa. Laitan kuvia myöhemmin tänään.

Yesterday we travelled 8717 km.

Karo did ever so well and seems to have patiently taken all the stress of travel with no lasting trauma. She continued to be well behaved (if a little desperate for cuddles) when she got out of her box and she has investigated the rugs of her new home. The one int he living room right under the table is so far her favourite. As a treat she got a karelian pastry! Airline people were very helpful at all the stages of travel and we went through the gates of bureaucracy with no problem whatsoever.

Karo has barked once - yesterday as people came to the door. The neighbours came to say hello to the Big Dog, and to us too.



Very tired still. Weather is cooler and half overcast. Opened the bags to see that all was stil intact, must finish unpacking and do laundry and get some groceries today. Photos will arrive later today.

Saturday, July 16, 2005

16.7.2005 - kaikkipois

Ovessa oli lappu. sinisellä seinämaalilla oli korttiin kirjoitettu: kaikki pois kirppis 11-14 c20 katja



Sain myytyä: kaikki juomalasit, kattilan, patjat, pöydän, hyllyt, jonkin verran muita astioita ja tarvikkeita, imurin...
myymättä jäi: paahdin, pieni määrä keittiökrääsää ja pyöränvanteet.



Patjasta ja imurista sovittiin, että voin pitää niitä lähtöön asti. Muiden kohdalla alkaa olla hyvin kevyt mieli - ei oikein voi kuin lähteä, kun ei ole ruokailuvälineitä eikä muuta kuin tuoli millä istua. Mutta onpa hyvää tilaa pakata.

Menen Puu-vallilaan tänään saunomaan ja juomaan lisää sangriaa. Hyvin epätodellista.


It said in the sign, painted with blue wall paint and a thick brush, that all must go. Almost all has gone, and all of value indeed has gone. I can keep one matress and the vacuum cleaner until I leave. It feels very light, and there is a lot of space to get packed.

Tonight I will celebrate in Puu-Vallila, by having sauna and drinking more sangria. Very unreal.

Tuesday, July 12, 2005

13.7.2005 - kissat ja koirat



Pyhä Karoliina voittaa rauhallisuudellaan epäluuloisen kissan uteliaisuuden. He nuuskaisivat toistensa neniä pari kertaa. Rasmus-kissa vaani ja vahti Karoa mutta säikähti jokaista liikettä. Karo ei edes noteerannut pieniä sähinöitä, oli vain tyynesti. Kummallekin maittoi toisen ruoka (salaa).

Saint Karoliina wins the curiosity of a cat with her serene and steady attitude. They have sniffed each other´s noses a few times. Rasmus the cat stalked Karo but was startled by any move or sound. Karo was deaf to any hissing, merely went about her being and doing as usual. Both liked the other one´s food (behind their backs).

Sunday, July 10, 2005

10.7.2005 kesäkukkia ja rastasverkkoja

Eilen vietin äidin kanssa kesäpäivää keskustassa. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa pionit olivat kaikkensa jo antaneet mutta ruusut tekivät vielä vaikutuksen. Kasvihuoneissa Palmusali oli viehko, Savannilla yllättävän kosteaa (ehkä siellä on sadekausi) ja jättilumpeet suuria. Kaivopuiston rannassa oli matonpesijöitä, hääkuvan ottajia, aasialaisia turisteja ja kaksi hullua akkaa hyppimässä rantavedessä housunpuntit polvissa.

Paluumatkalla poikkesin ostamaan rastasverkon mansikoitteni suojiksi. Ei minulla mitään rastaita vastaan ole paitsi kun ne hyökkivät kimppuun metsässä ja kun ne syövät vähäiset mansikkani ennenkuin ne ehtivät kypsiksikään asti. Rakensin kuorituista pajunoksista kaarevan tukirakenteen marjojeni ylle, tuin marjat niin, etteivät ihan mudassa makaa ja viritin koko komeuden päälle verkon. Ripustin folionpalasia vielä roikkumaan verkkoon, etteivät linnut ihan vahingossa siihen lennä. Tulihan komea.

Perunat ovat tulossa näkkärinkovan savipinnan läpi hienosti (istutin ne myöhään). Harson alle ei ollut itänyt pavun papua ja muualle ripottelemianikaan ei näkynyt. Sitten nostin toista tossua ja siellähän ne papulapset olivat! onneksi ovat vankkaa tekoa, eivätkä ilmeisesti juurikaan kärsineet. Viisi kultapientä papulasta on nousemassa mansikkamaan viereen. Niin, en taida itse ehtiä lainkaan sadonkorjuuseen, pitääpä sanoa naapurille (palstan oikea vuokralainen) että joko hakee sieltä itse tai antaa palstanaapurin korjata sadon luvan kanssa.

Kesä on siitepölymääriltään vuosituhannen pahin. (paha kaikille potijoille, siitä huolimatta, että mennään vasta viidettä vuotta). Ja ulkona on TAAS täydellisen aurinkoinen kesäaamu. Kesäaamupäivä. Tänään tulee taas yksi vuokralaiskandidaatti kämppää katsomaan. Pidetääs peukkuja.

Yesterday I spent an urban summer day with mum. We went to the botanical gardens in Kaisaniemi where the peonies were a bit past their prime but roses were still going strong. In the greenhouses the Palm Room was beautiful and lofty, the Savannah was surprisingly humid (well, maybe it was rainy season) and the giant lilypads were giant. In Kaivopuisto park we had ice creams and walked on the shore. There were carpet washers, wedding photographers, asian tourists and two crazy wimmin frolicking in the shallow water.

On the way back I got some strawberry netting. I love birds but on the condition they don´t peck at my strawberries before I get to them. I set up a support of willow twigs and cast the net over them, securing it at the ground. I am not deliberately wanting to snare the poor beasts, so i hung bit of aluminium foil to scare them off (a folk myth, no doubt).

The potatoes are coming through the crust of the earth too - I planted them really really late. I looked for beans but could not find any. Finally I lifted a foot and discovered I had been standing on the poor babes. Beans are hardy, though, and it looks like I have five little plants on the way. I don´t expect to be here for harvest time, though. Better dedicate the proceedings to the neighbour.

It is another perfect summer day in Helsinki. The pollen counts are the highest this millennium (which is bad even if we have only gotten to year five so far). Another tenant candidate is coming to see the apartment at one. Lets keep our fingers crossed!

Wednesday, July 06, 2005

7.7.2006 - loveloru

Kanssas heikko, vahva olla saan
Kumpanakin tahdon sinut mukaan
Elinvuosiemme virtain savottaan
huomispäiviämme rakentamaan.
Jos tahdot niin, sun tahtos toteutan.
Sä ainut koti oot, mink´ haluan.

With you I am at once both weak and strong
in weakness and in strength I do you take
to join me in a project all life long
of tomorrows you and I together make.
If you will. For I will - I truly do.
There is no other home for me than you.

hempeetä... aw.

6.7.2005 - vääjäämättä

16 päivää siitä, kun kävimme maistraatissa anomassa minulle oleskelulupaa (sitä, mitä green cardiksi sanotaan) olin haastattelussani. Olin kuvitellut, että haastattelu on kuin työhaastattelu: tärkeännäköinen henkilö, tai ehkä kaksi, selaa papereitasi ja kysyy sitten pirullisia kysymyksiä. Olin teettänyt hääkuvia, kopioinut kaikki paperit ainakin yhteen kertaan varakappaleiksi ja juossut vielä hakemassa maistraatista aivan uusimman virkatodistuksen. Papereita oli pinkassani viitisen senttiä, kun mukana oli kaikki mahdolliset lippulaput ja terveystodistukset. Eipä niitä tarvittu. Olimme siellä kuin KELAn luukulla tai rautatieasemalla: pienessä huoneessa oli kolme luukkua ja räppänät, joista paperit saattoi ujuttaa läpi virkailijalle samalla kun yritti kuulla mitä virkailija sanoi ja vastailla älykkäästi kaiken älämölön keskellä. No, ei ollut ihmeellinen tentti ja mulla oli kaikki reerassa. Sain viisumini odottaessa. Teki mieli juosta ja loikkia kun pääsin pois konsulaatista, ja niin teinkin, kuin heikkopäinen jänis. Mielessäni kirjoitin moneen kertaan kiitoskortteja kaikille niille, joiden reipas toiminta kesäajalla oli taannut minulle viisumin noin sukkelassa aikataulussa: sille lääkärille ja konsulaatin virkailijalle nyt ainakin.

Illalla Anna-Mari tuli maalaamaan sinistä seinää loppuun. Siellä oli joitakin kuvioita keskeneräisinä, ja saimme ne valmiiksi. Taisin hänelle jo höyrytä, mitä kaikkea tämä viisumin näin äkillinen saapuminen teettääkään: lipunvarauksia, vuokralaisen etsintää, tavaroiden lajittelua jne. Perjantaina aloitin päivän etsimällä vaihtoehtoja Karon matkustamiseen. Kävi ilmi, että amerikkalaiset lentoyhtiöt eivät huoli koiria koneeseen tähän vuodenaikaan. Lopulta marssin Arean toimistoon, jossa sainkin varaukset sekä itselleni että Karolle haluamanamme päivänä Lufthansalla Munchenin kautta San Franciscoon. Lähtö odottaa meitä 20. päivä - siihen on tasan kaksi viikkoa.

Viikonloppuna kävi muutamia kämpänkatsastajia: lauantaina ja sunnuntainakin. Ehdin viikonloppuna kyllä tervehtiä paljon muitakin tuttuja, kun olen työkaverini autolla saanut ajella (mikä mäihä!). Vuokralaisten suhteen ei vieläkään ole tärpännyt, vaikka uusiakin katsojia on käynyt katsomassa paikkaa. Huomenna taas yksi. Toivottavasti alkaa tärpätä. Muuten seuraava vaihtoehto on ilmoitus Hesarissa. Tai sitten löytyy joku syksyksi ja keväällä ollut vuokralainen voi tulla tänne takaisin. Ottaisin hänet mielelläni.

Aika se vain kuluu. Kaksi viikkoa tuntuu piiiiitkältä ja sitten aivan hirmu lyhyeltä. Perjantaina pakkaan sohvan ja muutaman muun huonekalun Markukselle ja Ellulle heidän uuteen kotoonsa Turkuun. Ehkä muiden tavaroiden kohdalta pidän yhdistetyn läksiäiset ja kirpputorin...

Toinenkin seinä tuli maalattua, maalarinvalkoiseksi. Huomenna on pyykkipäivä. Ja jos ilmat pitää, mennään maauimalaan Tepon, Marin ja Onnin kanssa.

Miten oudolta kaikki tuntuukaan... kun tätä on odottanut niin kauan. Brian muutti amerikkaan lähes vuosi sitten: elokuun 17. päivä... miten siitä voikin olla niin pitkä aika. Ja nyt vihdoin lähtö on niin lähellä että voi käyttää sormia ja varpaita päivien laskemiseen. Työhaastattelu on sovittu jo elokuun toiselle. Onhan jotain kivaa mitä odottaa... :)

Very short, sorry. In a remarkable 16 days I got my residence permit. In my mind I have written a dozen thank you notes to the doctor and the consulate officer that made everything work so fast for me. The next steps have been getting tickets for Karo and me (this despite the season and embargos on live animal transport on US carriers), now on Lufthansa via Munich to San Francisco. The last taks is finding a tenant - a few interested people, but none that have actually taken it yet. I am offloading some furniture to Markus and Ellu´s new lovenest in Turku. We shall see what happens to the rest. Meanwhile there has also been some wall painting jobs, some general tidying up, and some social life. How odd, finally, to be ready to go. I mean really really ready to go. It has been almost a year since Brian moved to the US. I have made a job interview appointment for the 2nd of August. Something to look forward to... :)