28.2.2005 - teoria valkoisista kaneista

Seisoimme antikvariaatin ikkunassa ja katselimme kirjoja. Eräs nainen pyöräili jalkakäytävällä, jarrutti yhtäkkiä ja melkein kupsahti nurin. Käännyimme katsomaan, ja hän raahasi pyörän ikkunan luo. Hän nyökkäsi ikkunaa kohti ja sanoi "tuo on hieno kirja". Mietin hetken aikaa, että mikähän noista olisi hänen mielestään hieno.

"Tuo, Liisa ihmemaassa, kuvitettu laitos. Olen etsinyt sitä joka paikasta. Ja lainannut sitä kirjastosta". Ahaa. Kirjallisuuden ystävä! eikä esimerkiksi historian harrastaja, kakun paistaja tai väliamerikasta haaveilija.

"Olen tutkimassa valkoisen kanin merkitystä. Yhtäkkiä aloin törmätä valkoisiin kaneihin joka käänteessä. Ihan tuosta vain. Yritän selvittää onko sillä jotain erityistä merkitystä."

Katselimme kirjaa tiiviisti. Näin mielessäni valkoisia kaneja juoksentelemassa kadulla, kurkkimassa ruokakaapissa, hyppimässä sohvan taakse ja istumassa kahvilassa teekupillisella. Vähempikin hämmentäisi. Kysyimme onko hänellä jotain teoriaa valkoisesta kanista.

"No ei. On. No ei mitään vahvaa teoriaa."

Vähän myöhemmin ja jo kadun kulman takana muistin, että tuo hyvää onnea jos sanoo "white rabbit" kuun ensimmäisen päivän aamuna aivan ensimmäiseksi. Ehkä se ei olisi kuitenkaan auttanut kaniteorian kehittelyssä.

Tämä on siitä kiva paikka, että kun täällä törmää kaikenlaisiin ihmisiin, he usein avaavat suunsa ja sanovat jotain odottamatonta.

27.2.2005 - kaupunkielämää

San Joseen on noussut vain pari vuotta sitten eurooppalaistyylinen kaupunkikortteli. Siellä on jänniä uutuuksia, kuten jalkakäytäviä, katukahviloita, katettuja ostosgallerioita, puistoja ja penkkejä esplanadityylisesti kaistojen välillä. Menimme haukkaamaan kahvia bistroon, joka jäljitteli ranskalais-mannermaista atmosfääriä. Suurissa peileissä oli ajan patinaa jo valmiiksi, tarjoilijat kävelivät ryhdikkäästi pitkissä tummissa essuissa ja valkoisissa paidoissa, ja tervehdyksenä oli bonjour. Ruokalistakin oli ranskaksi. Tunnelma oli jännä, ajattelin että ihan kuin olisi ulkomailla. (mutta minähän olen jo ulkomailla! menipä mutkikkaaksi). Näin helppoa on mennä puoleksi tunniksi lomalle.



Tänään menimme katsomaan kaupunkielämää vieläkin lähempää ja sitä itseään, ei vain eleganttia rahastusmiljöötä. Ajomatkalla San Franciscoon sade alkoi ensin ripistä, sitten piestä autoa (niin, paikallisjunat eivät kulje viikonloppuisin! mitä järkeä, haloo!).



Meitä ei kuitenkaan vähästä säikäytetty, vaan nautimme ilmaisesta pysäköinnistä ja lampsimme mäkiä ylös alas ja lopulta vietimme hauskan iltapäivän museokirjakaupoissa. Sen jälkeen huomasimme, että kiinalaiskorttelit olivat herääneet henkiin, ja kiersimme niitäkin: polyesterikimonoita, astioita, ja mitä erilaisimpia koriste-esineitä. Sade korosti valoja ja värejä märällä asvaltilla.



Kristallikruunukaupoistia hehkui paitsi valoa myös ihana lämpö. Joitakin norsunluuveistoksia jäimme katsomaan leuat polvissa. Ja sitten, ottaen huomioon, että olimme juuri ihailleet taiteen ja muotoilun mestariteoksia, näimme myös aivan fantastista kitsiä. Taivas on kristallikruunu, nyt se selvisi.



We explored urban living: pretending to be in Paris when in fact in an upmarket, highly walkable shopping street in San Jose that in fact had a lot in common with the Esplanade in Helsinki, just smaller scale. And then roughing it out and insisting on going around San Francisco in the rain, spending a fun afternoon trawling both the best in art and design in the museum bookshops and then the kitch and other such in chinatown. Heaven is a chandelear, now we know.

22.2.2005 - vihreä aavikko

Viikonloppuna tutustuimme Arizonan aavikkomaisemaan. Sade lotisi ja oranssinruskea maa lätisytti oranssinruskeaa mutaa kenkiin. Aavikko oli vihreä ja ruohoinen. Myöhemmin keväällä tapahtuva kevätkukkien tulva tulee olemaan ihmeellinen - vettä kun on viiden kuivan vuoden jälkeen tullut jo lähes koko vuoden kiintiön edestä.



Valtaosa taloista on matalia, samaa punaisenruskeaa tai oranssinharmaata sävyä kuin ympäröivä kivimaisemakin. Yhtenä poikkeuksena oli violetti talo, joka tosin hieman mielikuvitusta käyttämällä sulautui taustalla häämöttäviin sinisävyisiin vuoriin. Sen edessä kasvoi sävy sävyyn sulautuvia kukkivia puita.



Kaktukset kasvavat nopeasti ja niiden juuret varastoivat suuret määrät vettä. Sympaattisia. Niiden lehtiä voi kuulemma paistaa ja syödä, en ole vielä maistanut. Hedelmät tunnetaan nimellä prickly pear - arvattavasta syystä. Nahistunut kaktuksen lehti näytää ihan alienin iholta: vaalean vihertävän lilahtavalta mutta nahkeanakin sileältä.



Alueelle on viimeisen kahdeksan vuoden aikana tullut valtavasti uutta asutusta, turismia ja asukkaita. Näimme talon, joka kuuluu tiettävästi Madonnalle. Eräässä on asunut Lucille Ball, toisessa Walt Disney. Uusimpaan lukaaliin on nähtävästi rakenteilla oma observatorio. Mutta kun ajaa vähän kauemmas taajamasta, mökit harvenee ja aidan takana alkaa intiaanien maa.



We visited the desert of Arizona on the weekend: soaked and green, plump cacti and green grasses pushing up everywhere. The spring flowers will be beautiful this year. Reddish brown mud prints followed us back. Living in the desert has become popular: in small towns and big cities alike everything has boomed over the last five to eight years. But, further away, behind the fence, houses become smaller and further apart, there begins indian land.

13.2.2005 - terveisiä ystäville

Siivosimme olohuoneen. Tai minä tein kirjoitteluhommia ja Brian viilasi moottorinosia ja sitten siivosimme. Moottorin osat (ja roottoriunelmat) kannettiin ulkovarastoon, joka on näppärästi talon kulmalla, ja jopa aika hyvä paikka tehdä pientä ruosteenrapsutteluhommaa.



Sohva on kodeissa varsin tavallinen kapine, eikä yleensä aiheuta suurta juhlintaa. Ehei. Ei meillä. Kutsuimme lauantaina niin paljon väkeä kuin vain pitkän tähtäimen suunnittelullamme saimme paikalle (parin tunnin varoitusaikahan on melkein juhlallinen) ja katoimme pöydän koriaksi.



Ja tulivathan ne ystävät! Eräät toivat jopa ylimääräisen sohvapöytänsä meille - ja jotteivät he sitä enää pois kantaisi, pakkasimme pöydän mahdollisimman täyteen viinilaseja. Kohteliaita ihmisiä mahtuu nököttämään sohvalle vierekkäin jopa neljä.



Ilta oli älyttömän hauska. Olin tavattoman iloinen, hedelmäsalaatti herkullisinta mitä ikinä ja maailmankaikkeus tuntui todella sympaattiselta paikalta.

Tänä aamuna löysin jääkaapista oudon kananmunan. Mietin, että jos sen olisi löytänyt viime viikonloppuna, olisikohan siitä saanut nettihuutokaupassa suuria summia - olihan se aivan kuin amerikkalainen jalkapallo... Näinkin ne miljoonat taalat voivat mennä ihan sivu suun!



Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille ja terveisiä sohvan pohjalta.

10.2.2005 - kellä sohva, sillä onni

Olemme ihanassa lysyssä pehmustetulla alustalla. Sohva oli saapunut, toimme paketit kotiin. Puuosat tuoksahtivat tuoreelle lakalle. Kokoaminen on yksinkertaista - monta kertaa mietimme miten hyvin yksityiskohdat oli toteutettu, koska kokoaminen onnistui vain yhdellä tavalla, sillä oikealla. Kiskoimme päällisen futonin ympärille ja aloimme tarkastella olkkaria uudesta näkökulmasta. Tyytyväisinä. Nyt alkaa huonekalujen iloinen piirileikki, kun ihmetellään miten tämä on nyt kun tuo on noin ja niin pois päin.

We are really very happy to have a sofa now. We are slouching comfortably at an odd angle in the room, not even exhausted from the mental efforts of putting it together. Remarkable usability and avoidance of "this could go any which way" problems in assembly. Now we get to play musical furniture and rearrange everything several times over. Could not be more pleased.



Olisimmehan voineet sisustaa paljon helpommin ja vähemmällä vaivalla. Viikonloppuna kävimme San Josessa tässä lähellä suurilla markkinoilla. Sieltä olisimme voineet saada kertaheitolla kaiken, mitä ihminen voi olohuoneeseensa kaivata: sohvan, nojatuolin, kaksi pikku pöytää, kukkasen, kellon, ja vain viis ysi ysi!

Alas, it was a tough choice between the futon sofa and this great bargain at the San Jose flea market last saturday. Honestly! A picture too!



Ja sitten ilmatieteenlaitoksen uutisia. Kevät etenee ja magnoliat ovat puhkeamassa kukkaan. Jos kadulla sataa valkoisia hiutaleita, olet suuren kirsikkapuun alla. Yöllä on koleaa, päivällä auringossa +17 astetta.



Watch out for falling magnolia petals. :)

5.2.2005 - ei tullut sohvaa... tuli kirja

Hah. etukäteen mainostettu ja aika paljon odotettu sohva ei ollutkaan noudettavissa torstaina. Vasta ensi viikon torstaina. Vaihtoehtona olisi lähteä sitä itse läänin toiselta puolelta noutamaan. No juu ei kiitos.

Sen sijaan ylistän suuren eteläamerikkalaisen sademetsän mukaan nimettyä verkkokirjakauppaa ja etenkin sen asiakaspalvelua. Posti oli omasta mielestään jakanut kaksi tilaamaani kirjaa tänne jo yli viikko sitten, mutta niitä ei ollut näkynyt. Kirjat lähetettiin minulle uudestaan veloituksetta ja ne olivat seuraavaana aamuna perillä! Niinpä raahasin kahvisäkki-lattiatyynyn eturapun aurinkoon ja syvennyin siellä paikan ja tilan kokemukseen (ja vähän omakohtaiseen elämykseenkin).



Suuri Projekti on kasvanut kahdella kirjalla. Ne ovat auttaneet moottorin osien tunnistamisessa ja projektin suunnittelemisessa. Jossain losissa on joku tyyppi, joka tekee moottorien konversioita, ja vaikuttaa kuulemma hyvältä. Eli jossain vaiheessa koko rumilus menee sinne työstettäväksi ja sitten voidaan myydä pois tarpeettomat rippeet.

Aurinko paistaa, välillä. Ensi tiistaina vierailu Berkeleyhin. Ainoa harmi on, että matka sinne julkisella kestää yli kaksi tuntia. Noh. Vähän niinkuin junalla Tampereelle, ja sehän on ihan kiva matka. :) saa paljon aikaseksi.

So: we are still lacking a sofa, which should arrive NEXT Thursday. Fortunately the front porch has been an agreeable spot to read about the experience of space and place, my order of books got lost but was resent to me with no charge overnight UPS shipping! So I was happy for that.

1.2.2005 - päivitys ja sen kuvat

Ilma oli hieno ja pyöräilimme lahden rantaan lauantaina. Oli koirapuisto (erikseen isot ja pienet), leijanlennätysalue, Mountain View´n vanhin asuintalo remontoituna ja museoituna, venelampi, pyöräilyreitti, kävelyreitti, kahvila, golfkenttä.



Kaikki tämä on rakennettu vanhan maisemoidun kaatopaikan päälle. Kaatopaikasta pumpattava metaani kattaa puiston ylläpitokulut! Oli hienoa päästä avaralle näköalalle, vastarannan takana alkavat mäet ovat samoja, jotka paljon kauempana poukkoavat kahteen ja puoleen kilometriin.



Kävimme sunnuntaina myös torilla. Tässä parin korttelin päässä on sunnuntaisin maalaistori. Hedelmiä, vihanneksia, salaattia, leipomuksia. Eräs mies soitteli bluesia kitaralla ja huuliharpulla. Maistiaisia siellä ja täällä. Ostimme parsakaalia pilkkahintaan, artisokkia, kahvipapuja, leipää. Maistoimme appelsiinia, tuoremakkaraa, omenamehua ja päärynää. Eräs myyjä runoili intialaisella aksentilla: Don´t be shy! Come here and try! Don´t walk by! Kotimatkalla aurinko paistoi kirkkaasti ja melko korkealta kukkivien puunoksien läpi.



Mitä muuta. Sohva on tulossa: siis futon-sellainen. Tervetuloa yökylään! Nouto torstaina.

Eipä juuri muuta nyt. :)